Elämme poikkeuksellisia epävarmuuden aikoja. Ihmiset suhtautuvat epävarmuuteen eri tavoin; osalle se aiheuttaa suurta ahdistusta ja osa taas suhtautuu siihen toiveikkaammin. Jotkut – esim. monet yrittäjät – ovat tottuneet elämään epävarmuuden kanssa, mutta toki tämä poikkeuksellinen tilanne aiheuttaa heillekin paljon epätietoisuutta ja epävarmuutta tulevaisuudesta.
Omalta kohdaltani lähes kaikki kevään koulutukset ovat peruuntuneet tai siirtyneet syksylle (paria verkkokoulutusta lukuunottamatta), mikä yrittäjälle tarkoittaa sitä, että eipä ole tänä keväänä oikein tulojakaan. Palkkaa en pysty itselleni maksamaan, sillä ne vähät tulot menevät kustannusten kattamiseen. Minun tilanteeni on kuitenkin helpompi kuin monen muun pienyrittäjän, jolla on suuret kiinteät kustannukset, työntekijöiden palkat ja esim. tuoreet raaka-aineet maksettavanaan – ilman tuloja. En siis valita, vaan toimin, jotta tästä selvitään.
Haluan uskoa, että tästä hankalasta tilanteesta tosiaan selvitään ja tämä voi jopa tuoda jotain positiivista mukanaan. Alkushokin jälkeen ihmiset palaavat perusasioiden äärelle – mikä elämässä on oikeasti tärkeää. On ehkä mahdollisuus – ja pakkokin – vähän downshiftata. Kalenteri ei ole täynnä, työmatkoihin ei mene aikaa – on tilaa jollekin uudelle. Minulle tämä työkeikoista tyhjä kalenteri mahdollistaa mm. uusien asioiden opiskelua, kodin järjestämistä, aikaa lukea kymmeniä hankkimiani kirjoja, joita en tähän mennessä ole ehtinyt lukea. Toki tulevaisuus huolestuttaa minuakin, mutta meillä kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaiseksi se muotoutuu. Tämä hetki on hyvä pysähtymiselle ja pohdinnalle siitä, millaisen tulevaisuuden itse haluan rakentaa.
Mitkä asiat ja arvot ovat minulle tärkeitä? Eri ihmisille ne ovat erilaisia ja sekin on hyvä ymmärtää ja hyväksyä. Jokaisella on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaisessa arvoympäristössä haluaa toimia ja edistää niitä juuri itselle tärkeitä arvoja – varoen kuitenkin sitä, että “arvotyrannina” tyrkyttää niitä omia arvojaan myös muille. Elä siis omien arvojesi mukaisesti, mutta anna muiden tehdä samoin.
Miten huolehdin lähimmäisistäni? Minä olen mieheni kanssa ulkomailta palanneille suositellussa kotikaranteenissa, joten esim. kaupassakäynti iäkkäämmille läheisille ja tutuille ei ole mahdollista, mutta yritän soittaa heille mahdollisimman usein ja piristää heidän päiväänsä. Maahanmuuttajataustaisille ystävilleni soitan ja informoin viranomaisten määräyksistä ja suosituksista, sillä puutteellisen suomen kielen taidon takia voi ohjeistus jäädä ymmärtämättä. Tilanne voi olla heille vieläkin stressaavampi, sillä oma perhe ja suku ovat usein kaukana ja epätietoisuus oman kotimaan tilanteesta lisää huolta. Huolehdin myös kehitysvammaisista ystävistäni, sillä heillekin tämä tilanne voi olla todella pelottava ja sitä voi olla vaikea ymmärtää. Usein rauhallinen asioiden läpikäyminen ja normaali jutustelu ja yhteydenpito puhelimitse auttavat paljon.
Miten voisin kehittää itseäni? Minua motivoi uuden oppiminen – ja kuten edeltäkin voi jo päätellä myös muiden auttaminen. Otan tämän poikkeusajan mahdollisuutena kehittää itseäni ja oppia uusia asioita. Netistä löytyy lukuisia jopa ilmaisia verkkokursseja, kirjoja voi lukea ja kuunnella ja monet koulutukset voidaan toteuttaa myös verkkokoulutuksina. Opiskelen tällä hetkellä Business Coachiksi, joten nyt on hyvä mahdollisuus todellakin paneutua siihen ja harjoitella sitä myös etänä – se tulee varmasti olemaan hyödyllistä myös jatkossa. Muutenkin kaikkien verkkopalveluiden opettelemisesta on hyötyä, sillä niitä käytetään jatkossa koko ajan enemmän.
Vinkkini tässä uudessa ja epävarmassa tilanteessa on siis suunnata fokus muutamaan peruskysymykseen – terveyden edistämisen lisäksi tietenkin. Mieti näitä ja toimi niiden edistämiseksi:
⁃ Mitkä asiat ja arvot ovat minulle tärkeitä?
⁃ Miten huolehdin lähimmäisistäni?
⁃ Miten voisin kehittää itseäni?
Opitaan lisää itsestämme ja muista – ja tehdään maailmasta entistä parempi paikka.
Tsemppiä tähän haastavaan tilanteeseen!